mihin ovat kaikki joogaajat kadonneet?

Tänään rakas joogakotini joutui lopettamaan toimintansa kannattamattomana. Pandemia ja sen tuomat sulut veivät intohimoisimmat joogaajat verkkoon mutta hiljaista on sielläkin ollut viimeisen vuoden aikana. Joogaohjaajana hypin riemusta, kun pääsin taas ohjaamaan joogaa kasvotusten. Riittävän pitkään tuijotin harmaita boxeja läppärin ruudulta. Oletin, että viimeistään tänä syksynä viimeisetkin löytäisivät tiensä takaisin studioille ja matoille mutta ei.

Mietinkin, mihin ovat kaikki joogaajat kadonneet?

Pandemia, ja sen jälkeen puhjennut sota Ukrainassa, ovat saaneet ihmiset varovaisiksi. Pandemian aikana ei uskallettu varata mitään etukäteen, koska niin monta kertaa oli jo kurssi tai tapahtuma siirtynyt. Nyt tämä viime tinkaan jättäminen on jäänyt pysyväksi toimintatavaksi. Toisaalta en yhtään ihmettele. Meille tarjoillaan palveluita 24/7, joten aina on jotain tarjolla. Tarjontaa on myös niin paljon, että kuluttajilla on varaa ja vaikeuksia valita juuri se hänelle oikea. Kaiken tarjonnan runsauden ja ympärivuorokautisuuden sekaan on pienen joogastudion tai yrittäjän niin helppo hukkua. 

Pandemia ja sota ovat myös tehneet monen taloudelle hallaa ja mietitään hieman tarkemmin mihin rahansa laittaa. Kun talouden kiristymiseen lisätään kiire, joka on ollut ennen ja tulee valitettavasti aina olemaan, on helpompaa valita iso multisuper kaiken tarjoava konsepti missä voi käydä edullisesti ja saa kaiken saman katon alta. Tähänkään on pienen joogastudion vaikea vastata. 

Ikävintä on pelko, jonka viimeiset vuodet ovat juurruttanut ihmisiin. Pelko tulevaisuudesta tekee meidät varovaisiksi. Säästämme “pahan päivän varalle” mutta mitä silläkään sitten enää tekee jos kuppi menee nurin? Olisiko aika elää nyt ja katsoa mitä tällä vielä verrattain kauniilla maailmalla olisi sinulle annettavaa? Pelon kohtaaminen on aina vaikeaa mutta tähän voi joogasta saada hyvää tukea.

Jooga ja sen usein tuoma henkinen herääminen ovat niitä mitä aikamme ihmiset tarvitsevat. Tämän kaiken keskellä tulisi miettiä mikä on oikein ja mikä ei, mikä on minun osani tässä kaikessa ja miten voisin omalla toiminnallani tehdä maailmasta paremman paikan. Valitettavasti monet tarpovat läpi elämän ajattelematta mitään näistä.

Ne, jotka malttavat pysähtyä tai jostain syystä pysäytetään, huomaavat pian, että pysähtyminen olisi pitänyt tehdä aikoja sitten. Onneksi jooga palvelee meitä kaikkia vauvasta vanhukseen. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa ja kun jää kesken, voi aina jatkaa seuraavassa elämässä. Ja piristävänä boonuksena; se hyvä, minkä kerrytät tässä elämässä, seuraa sinua seuraavaan eli aina ei tarvitse aloittaa alusta. 

Päätin itse laittaa elämäni paperille; mitä oikeasti tarvitsen, mihin minulla on oikeasti varaa ja mikä on pitkällä tähtäimellä minua palvelevaa. 

Rahaa on vähemmän kuin ennen mutta jääkaapissa on aina riittävästi ruokaa ja kotikin on lämmin. Muotiliikkeiden alennusmyynnit huutavat nimeäni mutta osaan jo olla vastaamatta kutsuun. Haluan panostaa johonkin pysyvämpään.

Tarvitsen aikaa itselleni, keholle ja mielelle jotta voisin olla hyvä äiti pojalleni, rakastava vaimo miehelleni, huomaavainen ystävä ystävilleni ja ennen kaikkea lempeä anteeksiantava itseäni kohtaan.

Seuraamalla joogapolkuani, niin matolla kuin maton ulkopuolella jokapäiväisessä elämässä, olen se joka haluan olla ja uskon sen palvelevan myös sieluni seuraavaa lihakärryä. Se vaatii työtä ja itsekuria, nöyrtymistä ja rakkautta sekä uskoa siihen, että valitsemani tie on oikea. Välillä usko horjuu, kun jotain ikävää tapahtuu mutta kaiken kuuluu muuttua piti siitä tai ei. Viisas ymmärtää tämän. 

Miltä sinun paperisi näyttäisi?

Olisiko siinä vielä tilaa palata takaisin matolle? Jos vastaus on kyllä, niin odottelen sua täällä.