Kevät - kun maailma taas herää
Kello on puoli kuusi illalla ja katselen ulos kirkkaaseen auringon paisteiseen. Siitä ei ole kuin hetki, kun jo pari tuntia aikaisemmin tähän kellon aikaan maailma oli musta ja ainoa lohtu tuli sytytetyistä kynttilöistä. Talvi on pimeää aikaa mutta myös aika, milloin on helpompaa kääntyä sisäänpäin, hiljentyä ja kuunnella mitä Minä itse oikeasti tarvitsen. Harva tekee niin mutta se vaihtoehto on aika suositeltavaa.
Ilta-auringossa kylpevä Ruissalo
Keväällä tuntuu syntiseltä olla menemättä kävelylle auringon paisteeseen. Tuntuu syntiseltä olla vain sisällä. Kuitenkin aika moni on talven uurastuksen jälkeen niin poikki, että ei enää jaksaisi tehdä mitään. Aletaan jo laskemaan päiviä kesälomaan, jos sellainen sinulle on kertynyt. Talven puskeminen kostautuu kevät väsymyksenä ja auringonpaisteesta tulee nautittua usein vain sängyn pohjalta.
Tänä keväänä voi kuitenkin olla toisin.
Vapaus
Aika monilla meistä on ollut hieman enemmän kotona. Enemmän aikaa tehdä omia juttuja, käydä lenkillä, harrastaa jotain, mitä olet pitkään halunnut kokeilla ja ennen kaikkea aikaa miettiä mitä elämässä oikeasti haluaisi tehdä. Se ei usein ole ollut oma valinta. Kuka nyt haluaisi olla lomautettuna tai tulla irtisanotuksi työstä, joka tuo leivän pöytään? Puhumattakaan useimmista yrittäjistä, joiden tukiverkosto on vieläkin olemattomampi.
Uskon kuitenkin, että kaikelle on tarkoituksensa ja jos uskaltaa antautua elämän kannattelemaksi, elämä johdattaa johonkin, mitä et olisi ikinä voinut kuvitellakaan. Takaiskut, pettymykset ja lukuisat epäonnistuneet yritykset muuttuvat pikku hiljaa voitoiksi ja huomaatkin olevasi kaiken tämän jälkeen juuri siinä missä sinun nyt pitääkin olla. Tämän kaiken saavuttaminen vaatii kuitenkin massiivisesti henkistä kanttia, isosti uskoa omaan voimaan ja ympärille tukijoukkoja, jotka kannustavat eteenpäin silloinkin, kun itse et enää jaksaisi.
Vuosien jälkeen näen vihdoin itseni tässä pisteessä!
Maailma herää,
Miksen minäkin?
Photo by Jouni Kuru
En TODELLAKAAN ole vielä lähelläkään sitä missä minun kuuluu olla. En luonnollisesti ole lähelläkään sitä missä haluan olla mutta olen hypännyt jonkin maagisen kuljettimen kyytiin, joka vie minua koko ajan lähemmäksi päämäärääni. Turhaudun välillä loputtomaan matkan tekoon mutta jokin sisäinen valo ja voima saa taas jatkamaan eteenpäin ja uskomaan itseeni.
Katsellessani tuota ihanaa ilta-auringossa kylpevää luontoa olen vain onnellinen. Kevät herättää luonnon, se herättää ihmiset ja talven jälkeen uskomattomalta tuntuva valon määrä tuo energiaa ja uskoa väsyneimpäänkin sieluun.
Horta heräilee
Keväällä tunnen herääväni aina uudestaan. Pää on täynnä ideoita, toiveita, mahdollisuuksia. Pitää vaan luottaa ja välillä vähän puskea, että uskaltaa viedä ne maaliin. Kevät on aikaa, jolloin maailma herää, miksi et sinäkin?
