viekö äitiys minut mukanaan?
Puhuin ystäväni kanssa raskauden tuomista ristiriitaisista tunteista ja siitä, miten pelkään menettäväni MINUT äidiksi tulemisen jälkeen. Hänen oli todella vaikea samaistua tunteisiini koska hän nimenomaan odotti lapsen syntymää, jotta saisi käännettyä uuden sivun elämässään. Hän odotti sitä kaikkea mitä lapsi tuo elämään ja mitä kaikkea lapsen kanssa voi tehdä. Omat ajatukseni kuitenkin rämpivät suossa missä joudun luopumaan minulle tärkeistä asioista, koska niitä ei voi enää lapsen kanssa tehdä.
Jooga käsittelee paljon pelkoa ja usein pelko syntyy tarrautumisesta johonkin totuttuun. Emme halua luopua meille tutuista asioista koska mitä jos uusi ei olisikaan yhtä hyvä? Monet poliittiset päätökset ovat tästä hyvä esimerkki; vanhakin toimii ihan ok niin miksi lähteä rakentamaan jotain uutta? Näin jooginina on pakko ajatella, että no mitä jos uusi olisikin vielä hienompaa? Tarraudunko tähän jo minulle tuttuun ”helppoon” elämään missä olen vastuussa vain itsestäni? Vastaus on kyllä, tarraudun!
Jooga puhuu siten myös paljon irtipäästämisestä. Hengitä ja päästä irti. Uuden totuttelu vaatii aina aikansa ja usein se on vaikeaakin mutta rutiinin kautta se muuttuu normaaliksi ja voikin yhtäkkiä olla jopa parempaa kuin entinen. Joogasta hyvä esimerkki on oma kotiharjoitus. Monet kamppailevat vuosia päivittäisen harjoitusrutiinin kanssa. Milloin ei ole aikaa ja milloin ei tiedä mitä tänään tekisi. On vaan niin paljon helpompaa jättää tekemättä, kun järjestää sitä varten aikaa. Huomenna sitten ja huomenna sitten sama juttu. Kokemuksien kautta ilmenevä totuus kuitenkin on, että päivittäinen oma harjoitus on välttämätöntä jos haluaa edetä joogassa, tai missä muussa tahansa.
Miten voisin viedä tämän joogisen ajattelun myös raskauteeni ja tulevaan äitiyteen? Päätän, että tästä lähtien en enää pelkää äitiyttä ja sen tuomia muutoksia vaan valmistaudun niihin omalla tavallani. On ihan ok olla juuri minunlaiseni äiti. Olemalla rehellinen itselleni ja omille tunteilleni olen rehellinen myös lapselleni. Lapsen ollessa peilini, en voi mennä harhaan tämän suunnan kanssa.
Toinen ystäväni kertoi miten hän oli lapsen syntymän jälkeen ollut häkeltynyt uudesta elämästä ja samalla parisuhteen ongelmista. Kaikki tuntui ylitsepääsemättömältä ja syyllisyys omista ajatuksista kalvoi mieltä. Parisuhdeterapiassa terapeutti kuitenkin sanoi hänelle jotain, mikä muutti hänen ajatteluaan ja teki hänen vanhemmuudestaan häntä ja lasta palvelevampaa. Saat itse päättää millainen äiti haluat olla. Kaikki kokevat ja tekevät äitiyden omalla tavallaan ja se, minkä sinä valitset, on sinulle oikea ja sitä kautta myös lapsellesi. Näin vielä äitiyttä ”odottavana” täytyy ajatella, että jos tämä oikeasti on näin, niin eihän minulla ole mitään hätää.
Pelko ja ahdistus oman elämän menettämisestä on täysin normaalia varsinkin, jos raskaus ei ole ollut suunniteltu asia. Vaikka silti tuntuukin, kukaan meistä näin ajattelevista ei ole ajatustensa kanssa yksin. Kaikki ajatukset ovat sallittuja ja ne eivät tee sinusta yhtään huonompaa vanhempaa. Raskauden aikana äitiyteen ja sen tuomiin muutoksiin on valmistauduttava omalla tavalla ja sellaisten ihmisten kanssa, jotka tukevat tunteitasi vaikka eivät välttämättä itse olisikaan samaa mieltä.
