helppoa harmaata vai vaihtelevaa värikästä?

Sumu

IMG_0166.jpg

Mielen sumu. Kehon sumu. Elämän sumu. Mitä näitä nyt on. Usein sumu lähtee pieneltä alueelta laajentuen ja peittäen alleen kaiken kauniin ja eloisan. Sumu voi olla petollinen ja siihen on helppo eksyä. Toisaalta se voi olla myös turvasatama mistä kukaan ei löydä sinua etkä joudu kohtaamaan pelottavia tai jännittäviä asioita. Sumussa on helppo elää ja lopulta et välttämättä edes ymmärrä olevasi sumussa. Sumusta olet löytänyt turvan ja ehkä myös muita turvaa hakevia. Tukeudutte toisiinne kuitenkaan paljastamatta todellista Minää. Kukaan ei kysy. Kukaan ei kerro. Ketään ei kiinnosta.

valo

Kunnes. Eräänä päivänä pieni auringonsäde pilkottaa sumun läpi lämmittäen kasvojasi ensimmäisen kerran pitkään aikaan. Mietit; mitä tämä lämpö on? Mistä se tulee? Mielenkiinto herää. Uskallanko jättää sumun tuoman turvan ja lähteä etsimään tuota valon lähdettä? Askel, useammalle kuitenkin loikka, tuntemattomaan, pois turvasta mutta kohti valoa.

fullsizeoutput_af50.jpeg

 

Lähden. Lämpö ja valo kutsuu sumua voimakkaammin. Kehoni kaipaa väriä, mieleni lämpöä. Uuvuttavan, jännittävän ja loputtomalta tuntuvan sumu pilven takaa avautuu jotain jonka tunsin ja näin kauan sitten. Valo täynnä mahdollisuuksia mutta myös varjoja. Elämä täynnä värejä, tummia ja vaaleita. Mustaa ja valkoista mutta ei enää harmaata. Olen kotona! Olen elossa! Olen rohkea!

 varjo

Nautin väreistä, vapaudesta ja haasteista. Otan sumun harmauden jälkeen vastaan valon mutta myös valon tuomat varjot. Koen elämyksiä mutta myös karvaita pettymyksiä. Pettymysten tullessa kaipaa takaisin sumun keskelle turvaan missä kukaan ei näe minua, ei huomaa virheitäni, ei epäonnistumistani. Valo ja varjot kuitenkin voittavat harmauden. Haluan mieluummin elää täyttä potentiaaliani ilojen ja haasteiden vuorotellessa.

 kirkkaus

DCA78A3F-DC3D-4BF4-B9B1-CBA25086D7B2.jpg

Huomaan, mitä enemmän hyväksyn pettymyksen ja sen tuoman tunteen, sitä vähemmän pettymyksiä tulee. Pettymykset muuttuvat haasteiksi ja haasteet tuovat useammin voimaa ja sisua kuin epätoivoa ja luovuttamista. Ilo, joka on meidän jokaisen todellinen Minä, on läsnä päivittäin ja tuo valoa ja väriä elämään. Kiitän siitä, että jaksan uskoa itseeni. Se kantaa ja elämä kirkastuu.

Edellinen
Edellinen

Kevät - kun maailma taas herää

Seuraava
Seuraava

ystävyys