Lomailu, miten se voi olla niin vaikeaa?

Kalakengillä läpi loma :)

Pidin pitkästä aikaa pitkän kesäloman. En ole ollut kesälomalla tai edes lomalla vuosiin, koska lomailuun on aina sisältynyt jollain tavalla työtä: yritykseni markkinointia, lyhyitä asiakastapaamisia tai työkeikkoja keskellä lomaa. Toki lomaksi voi laskea yhdenkin päivän poissa töistä, mutta minä en sitä vielä laske lomaksi. Minulle loma on yli viikon kestävä töiden totaalinen huomiotta jättäminen. Riittävän pitkä loma on, kun pystyy unohtamaan työt täysin ja sitten joskus töihin on mukava palata. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minulla oli sellainen loma.

Vaikka loma oli ihana ja jopa riittävän pitkä, ei se silti ollut helppo. Oli todella vaikea vaihtaa vapaalle ja antaa itsensä lomailla. Kuulostaako tutulta? Oli vaikea päästää irti sosiaalisen median päivittämisestä, joka itselleni on suurimmaksi osaksi markkinointia. Muistaako minua enää kukaan, jos en päivitä itsestäni mitään kuukauteen? Miten somen algoritmit toimivat, kun hiljaiselon jälkeen palaan ääneen? Näiden kanssa kamppailin ja toistin itselleni, että olen lomani ansainnut, niin kuin kaikki muutkin. 

Miksi lomailu sitten on niin vaikeaa?

Ensiksi mieleeni tulee suorittaminen. Olen super suorittaja ja ellen kiinnitä siihen huomiota, koko elämäni muuttuu suorittamiseksi. Suorittaminen on vienyt minut äärimmäisten vaikeiden ja raskaiden työputkien läpi. Se on auttanut selviytymään, kun koko maailma (omasta mielestäni siis) on kääntynyt minua vastaan. 

Suorittaminen jää kuitenkin helposti päälle ja ainakin itselläni loman ensimmäiset viikot olivat suorittamisesta irtipäästämistä. Sitä alkaa helposti suorittamaan myös lomaa; mitä kaikkea pitää nyt tehdä, ketä nähdä ja missä vierailla. Samalla unohtaa, että loma on lepoa ja olemista varten. 

Elämää ei voi vain suorittaa läpi tai jää huomaamatta ne pienet kauniit asiat, jotka tekevät elämästä elämän. 

Uskon, että suorittaminen on monelle myös pakokeino, ettei tarvitse tuntea tunteita – oli ne sitten väsymystä, pelkoa, surua, rakkautta tai jotain muuta haastavaa. Se pitää mielen niin kiinni itsen ulkopuolisissa asioissa, että oman sydämen kuunteluun ei vaan enää ole aikaa. 

Myös omat syvälle juurtuneet uskomukset tekevät lomailusta vaikeaa. Jos on sellainen tunne, että ei ole tehnyt riittävästi (eli suorittaja perfektionistilla vetänyt itseään totaalisesti piippuun!), ei usko ansaitsevansa lomaa. Kun lomaa ei pidä, ihmettelee, miksi mitään luovaa ei synny. Miksi lyö vain tyhjää, kun pitäisi ideoida jotain uutta? Hermosto ja sielu kaipaavat lomaa, mutta mieli ei malta uskoa sitä. Ja vaikka sen itsekin “hyvällä hetkellä” ymmärtää, lyövät syvälle juurtuneet uskomukset niin voimakkaasti vastaan, että niille ei vain mahda mitään. Nämä uskomukset pakottavat puskemaan eteenpäin, vaikka olisi aika pysähtyä. Kuulostaako jälleen tutulta?

Onneksi näistä rajoittavista uskomuksista voi päästä eroon tai ainakin oppia elämään niiden kanssa. Ensin uskomukset tulee tiedostaa: mistä ne tulevat, peilaavatko ne arvojamme ja mikä tarkoitus niillä on? Sen jälkeen tulee ymmärtää, että uskomuksia ei voi järjellä lopettaa, koska ne tulevat syvältä alitajunnasta. Alitajunta ohjaa meitä noin 95 % hereillä vietetystä ajasta eli vain 5 % ajasta pystyt järkeilemään tekemisesi. Aika hurjaa, eikö? Kun haluamme päästä eroon rajoittavista uskomuksista, meidän tulee tietoisesti muuttaa sisäistä puhetta itsellemme. “Fake it until you make it” toimii tässä hyvin!

No, loppujen lopuksi maltoin lomailla. Ensimmäiset puolitoista viikkoa harjoittelin ja jätin tarkoituksella puhelimen niin, ettei se ollut koko ajan saatavilla somen päivittämiseen ja turhaan selaamiseen. Seuraavat kaksi viikkoa lomailin ja välillä jopa unohdin työt. Viimeisinä lomapäivinä käänsin jo katseeni takaisin työhön ja perheen arkeen paluuseen eikä se tuntunut lainkaan pahalta. Tuntui kivalta palata arkeen, vaikka lomailu oli pitkästä aikaa vuosiin ollutkin aivan ihanaa. 

Jatkossa, oli miten oli, aion pitää 4 viikon kesäloman. Hymyilen jo nyt sille, miten ensi keväänä selittelen itselleni, miksi en tarvitse lomaa. Tiedän, että käyn tämän saman taistelun itseni kanssa ensi kesänä. Lomailun haaste on otettu vastaan!