Saako vihaa tuntea ja antaa tunteen näkyä?

Mistä viha kumpuaa? Mistä ja miten se syntyy? Onko se meissä jo syntyessämme vai kasvammeko me tuntemaan vihaa?

Pohdin omaa vihaani usein, koska myös tunnen sitä usein. Tämä saattaa kuulostaa siltä, että olen hyvin negatiivinen tai masentunut ihminen, mutta niin ei ole. Olen aina tuntenut voimakkaasti, oli se sitten vihaa tai rakkautta. Molemmat tuntuvat sokaisevan. Elämä on opettanut hillitsemään molempia.

Eräs valmentajakollegani ehdottikin, että oma vihani voisi johtua villin naisen tukahduttamisesta. Syntyessäni tytöksi minut laitettiin tytön muottiin ja tytöt ovat kilttejä ja hiljaisia. Rohkeana ja kotona kannateltuna tyttönä kasvoin vahvaksi naiseksi, jonka villiyttä oli vaikea hallita. Se teki mitä halusi ja minkä koki juuri silloin oikeaksi. Äidiksi tultuani minut lokeroitiin äidiksi. Äidit ovat helliä ja huolehtivia eivätkä villejä vihreitä noitia. Taas joku osa minusta tukahdutettiin. 

Ehkä viha kumpuaakin pelosta, että se lokero on lukossa ja avain lopullisesti hukassa. Pelko on joogateksteissäkin yksi materialistisen maailman kahleista. Pelko sitoo meidät vihaamaan. 

Kun peilaan omaa vihaani elämänvaiheisiini, huomaan, että aina kun olen tuntenut vihaa, olen ollut stressaantunut. Väsyneenä ja stressaantuneena kaikki tuntuu vaikeammalta ja epäoikeudenmukaiselta. On vaikea “kääntää toinen poski” tai nähdä haasteissa hyvät puolet. Stressaantuneena on helppo vihata, koska vihan ilmaiseminen vapauttaa ja kaikki tuntuu taas hetken aikaa helpommalta.

Huomaan, että itselläni viha ja rakkaus kävelevät käsi kädessä. Viha kävelee edessä ja “hoitaa hommat” ja rakkaus tulee hieman perässä, mutta kosketusetäisyydellä, ja kyselee, “että miten meni niinku omasta mielestä?” Itselleni ei ole toista ilman toista.

On hyvä huomata, että viha ei ole aina negatiivinen tai epäterveellinen tunne. Se voi toimia voimavarana, joka auttaa meitä puolustamaan itseämme tai muita epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Hallitsematon ja aggressiivinen vihan ilmaisu voi kuitenkin aiheuttaa haittaa sekä itselle että muille, joten on tärkeää oppia terveellisiä tapoja käsitellä vihaa.

Viha on siis ihan jees ja sen tunteminen on terveellistä kunhan astiat pysyvät kaapissa ja kädet ilmanyrkkeilyn parissa. Minulla viha muuten tuntuu käsissä ja jaloissa. 

Muistutan itseäni päivittäin, että minulla on avaimet elämäni kaikkiin lokeroihin ja niiden käyttäminen on täysin omalla vastuullani. Villin naisen vapauttaminen on minusta itsestäni kiinni!