Riittämättömyys; uskomusta vai jotain muuta?

Uskomukset ovat elämän aikana opittuja asioita, jotka eivät aina palvele meitä parhaalla tavalla.

Musertava riittämättömyyden tunne. Istun kotona kauniina syysaamuna ja katson ikkunasta ohi käveleviä ihmisiä. En jaksa tehdä mitään. Väsymys on taas ottanut vallan. Olisi niin paljon, mitä pitäisi tehdä. Muutto on pari päivän päästä ja pitäisi pakata. Somea tulisi päivittää, päivityksiä jakaa, markkinoida yritystä, suunnitella tulevia tunteja, siivota, lista jatkuu niin pitkään kuin jaksaisin luetella. Avaan tietokoneen ja puolen tunnin jälkeen suljen sen koska ruudulle ei ilmesty mitään. Pää on tyhjä. Menen takaisin sänkyyn eikä edes suoraan kasvoihin paistava aurinko saa minua pysymään hereillä.

Monelle varmasti tuttu tunne oli sitten kysymyksessä raskaus, vanhemmuus, raudan puutos, työuupumus, mikä tahansa. Tiedät hyvin syyn väsymykseen mutta silti sitä ei halua hyväksyä. Pitäisi olla niin kuin ennenkin, niin kuin muut. Pitäisi jaksaa painaa väsymyksestä huolimatta. Eihän yhteiskunta pyöri, jos pyörittäjät vaan nukkuu ja ”lorvii”.

Väsymys….

Olen itse aloitteleva yrittäjä, ollut jo jokusen vuoden, ja oman idea läpi vieminen tuntuu raastavan hitaalta ja vaikealta. Ei kukaan sanonut minulle yrittämisen olevan helppoa ja sen olen joutunut myös itse toteamaan. Kuitenkin, työ on itselleni niin iso ja tärkeä asia, että en vaan ole yksi niistä, jolle työ on vain työtä. Työ ei ole elämäni mutta niin iso osa sitä, että sen pitää olla yhtä mieluisaa kuin elämä työn ulkopuolella. Siksi olekin varmasti jaksanut tätä pettymysten ja pienien onnistumisten kiertoa jo pari vuotta. Onneksi kumppanini on luvannut sanoa koska olisi aika päästää irti ja yrittää jotain muuta. Itse en varmasti siihen pystyisi.

Yrittäjän haasteiden lisäksi olen aika viimeisilläni raskaana ja se ei ainakaan helpota väsymykseen J. Näin  suorittajana ja maailman luokan perfektionistina minun on vaikea ottaa raskaus huomioon ja pidän itseäni vain saamattomana ja riittämättömänä. Kyllä muutkin raskaana olevat käyvät töissä, ovat yrittäjiä ja siinä samalla vielä hoitavat perheen muita lapsia! Tämän kirjoitettuani totean, että naiset ovat maailman kovimpia! Ehkä fyysinen voima saattaa joskus koitus esteeksi mutta sisua, sitä ainakin on!

Tiedän, että en ole ajatusteni kanssa yksin. Monet asiakkaistani sanovat juuri riittämättömyyden tunteen olevan heille se kovin paikka. Pitäisi tehdä sitä ja pitäisi suorittaa tätä mutta aika ja voimat eivät vain riitä, varsinkaan pienten lasten kanssa. Onko tämä riittämättömyyden tunne kuitenkin vain uskomus vai tosiasia? Voisin pistää pääni pantiksi, että jos näiden riittämättömyyden tunteen kanssa painivien kumppaneilta kysyttäisiin, niin 10/10 vastaisi riittämättömyyden olevan uskomus ja, että he pitävät uskomuksen kanssa kamppailevaa maailman vahvimpana ihmisenä.

Oli asia miten tahansa, niin kauan kuin itse koen riittämättömyyttä, ei muiden vakuutteluilla ole juurikaan merkitystä. Kirjoittaessani tätä tiedän tunteen olevan vain uskomus, josta haluaisin päästää irti. Irtipäästäminen ei kuitenkaan ole helppoa oli kyseessä sitten ikävä tai ihana asia. Mitä jos tilalle tulee jotain vielä vaikeampaa? Olenko heikko? Miten sitten pärjään? Hyvästä taas haluaa pitää kiinni, koska mitä jos en enää koskaan koe mitään yhtä hyvää?

Irtipäästäminen on rakkauden teko

Blogin kirjoitus päivänä nostin ystäväni pakasta tämän kortin…. Kortit kertovat aina totuuden.

Joogassa puhutaan paljon irtipäästämisestä ja takertumattomuus onkin yksi joogan 8-portaisen polun moraali säännöistä. Takertumisesta irtipäästäminen on aivan polun alkumetreillä ja siellä minäkin huomaan olevani vaikka olenkin viettänyt matolla aikaa jo vuosia. Rauhoittavaa tietää, että oma polkuni ei tule päättymään tämän elämän aikana. Ihanaa, kun on ainakin joku asia, mitä ei tarvitse suorittaa loppuun vaan siihen voi käyttää elämän jos toisenkin J.

Riittämättömyyden tunne on uskomus, mihin monet meistä uskovat sokeasti. Sisukkuudesta ja kovasta työstä palkitaan ja kehutaan, tekemättömyydestä moititaan ja sille halutaan löytää syy mistä voi lopulta päästä eroon. Kannattaa riittämättömyyden tunteen vallatessa kysyä itseltä miksi tunnen tätä tunnetta? Mistä tämä tunne kumpuaa? Mitä muuta minun pitäisi olla, kuin juuri tätä, mitä olen? Olisiko riittävästikään lopulta riittävää? Saatat yllättyä vastauksista ja huomata, että ne tulevat jostain ehkä jo lapsuudesta opitusta tai koetusta. Olisiko uskomuksesta aika päästää irti ja elää elämää omalla tavalla, sinun tavalla? Itse vastaan tähän kyllä mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty.