SYKSY – LUONTO HILJENTÄÄ, MALTATKO SINÄ?

Läpi syksyn ovat lehdet ja sähköinen media täynnä laihdutus ja treenivinkkejä; miten päästä eroon kesäkiloista, 20 päivän pakarahaaste, tavoitehousut jalkaan 30 päivässä ja kaikkea muuta yhtä houkuttavaa. Paremman NÄKÖISEN kehon ollessa päätavoitteena ei usein muisteta kuunnella sitä, mikä olisi keholle ja samalla myös mielelle parasta.

Syksyinen Vallila 2015

Syksyllä valo vähenee ja luonnon energia siinä samalla. Monet eläimet valmistautuvat talviunille ja toiset lähtevät Kanarialle hakemaan lepoa ja aurinkoenergiaa. Miksi ihmisten pitäisi samaan aikaan, kun energia muutenkin vähenee kylmyyden ja pimeyden lisääntyessä, aloittaa jotain todella haastavaa ja useinkaan ei niin miellyttävää? Miksi meidän pitäisi lomien jälkeen töiden tai opintojen alettua aloittaa uuden kehittäminen ja luominen, kun aika olisi hidastaa jotta kesän energia riittäisi talven yli?

En toki ajattele, että syksyn ja talven aikana ei pitäisi tehdä muuta kuin levätä ja hoitaa ”välttämättömät” tekemiset. En missään nimessä. Luonnon energian vähentyessä koen itse tärkeimmäksi tehdä asioita, mistä saa energiaa ja mitkä palkitsevat. Vuoden aikojen vaihtumisen seuraaminen luonnossa on itselleni yksi syksyn kohokohdista vaikka en syksyihminen olekaan. On vaan niin kaunista katsoa puiden väriloistoa, kirkkaita vesiä ja säteilevää syysaurinkoa.

Syksyinen saaristo muutama vuosi sitten Onnin ja Rekun kanssa.

Syksy on aikaa, jolloin tulisi aloittaa jotain kivaa kuten harrastus, josta on unelmoinut pitkän aikaa. Joillekin tämä on pitsinnypläys, toiselle juoksukoulu tai crossfit. Tärkeintä olisi kuitenkin, että tekeminen olisi kivaa ja palkitsevaa eikä suorittamista. Tämän kirjoitettuani nauran itselleni. Ne, jotka minua vähääkään tuntevat tietävät, että olen luonteeltani suorittaja pahimman luokan perfektionisti. Kumppanini pyysikin minua viime syksynä harkitsemaan, kun halusin aloittaa thainyrkkeilyn uudestaan. Sanoin haluavani itselleni joogan vierelle harrastuksen, joka ei olisi tavoitteellista. Hän totesi, että ollaan sitten varmaan vuoden päästä lähdössä Thaimaahan lomamatkan sijaan kisamatkalle. Jos ei nyt ihan kisamatkalle, mutta varmasti olisin jo siirtynyt senioreiden tavoitteellisen harjoittelun ryhmään.

Syksy ei ole lempi vuodenaikani koska se on minulle varmasti haasteellisin juuri hidastamisen takia. En millään malttaisi levätä vaikka keho, ja varsinkin mieli, niin pyytää. Viime vuosina joogan ollessa vahvasti läsnä niin työssäni kuin vapaa-ajallakin olen huomaamattani hidastanut. Tästä seurauksena energiaa riittää kevääseen asti ja olen pystynyt nauttimaan myös talven loskakeleistä. On todella palkitsevaa huomata nauttivansa kävelylenkistä vaikka jalat on nilkkoja myöden sohjossa. Tämä on minulle merkki, että olen malttanut kuunnella itseäni ja elänyt täydellä potentiaalillani.

Syksy opettaa kuuntelemaan itseä ja viimeistään tammikuussa huomaat oletko onnistunut siinä. Aurinkoa, lepoa ja irtipäästämistä tähän syksyyn. Olet sen ansainnut!