ystävyys

Ystävyys on asia, mitä haluan vaalia. Oli se sitten ystävyyttä toisen ihmisen kanssa, ystävyyttä eläintä tai luontoa kohtaan tai ystävyyttä itseni kanssa. Mikään näistä ei ole itsestään selvyys. Kaikista tulee pitää huolta ja niiden eteen on tehtävä töitä. Ystävyys on molemmin puolista vuorovaikutusta ja kunnioitusta toista kohtaan.

Serkkuviikonloppu on kesän kohokohta

Ystävyydestä tulee mieleen rutistava halaus, nauru pissat housussa, itku ja suru toisen tukemana. Ystävyys tuo voimaa, jonka avulla voin mennä rajan yli, kokeilla jotain pelottavaa koska ystävä on aina ottamassa vastaan. Ystävä on myös lempeän rehellinen ja sanoo jos sitä rajaa ei kannata ylittää. Ystävä näkee todellisen minäni usein ennen kuin itse näen tai tunnistan sen. Hän uskoo, kun en itse enää usko. Hän rakastaa, kun en itse muista rakastaa. Hän on siinä ja muuta en tarvitse.

Ystävyys…

Itse voin olla onnellinen, että löysin elämäni ystävän, vaimoni (niin kuin me sitä kutsumme) ja sukulaissieluni jo vuosia sitten. Ja ihan kuin tämä ei riittäisi, elämääni astui hieman myöhemmin toinen sielunsisko. Ystävä, jonka kanssa harvoin puhumme hiljaa tai nauramme sivistyneesti. Nämä kaksi ystävää, sielunsiskoa, näkevät minut juuri sellaisena kuin olen ja rakastavat silti. He ovat kannatelleet, nostaneet ylös surun suosta ja ennen kaikkea; he ovat olleet siinä, kun olen sitä tarvinnut. Tämä ystävyys on sielujen ystävyyttä, joka jatkuu elämästä toiseen. Joogassa pyritään karman tuhoamiseen ja sitä kautta päästään irti elämän kiertokulusta. Tämän ystävyyden takia olen onnellinen, että en todennäköisesti vielä tässä elämässä valaistu.

Vaimo ja sen vaimo

En osaa kuvailla, miten kiitollinen olen jokaisesta ystävästä elämässäni. Jokainen heistä on kaunis painauma mielessäni jonka ajattelu tuo hymyn kasvoille. Tätä blogia kirjoittaessani sydämeni tuntuu vapaalta ja kevyeltä. Sen on hyvä olla, koska voin luottaa, että jos jalkani joskus pettävät, minut kannetaan kotiin.

Kiitos, kiitos, kiitos kannattelusta ystävät!

Saan päivittäin myös olla ylpeä ystävistäni. Huh, mitä kaikkea he ovatkaan saaneet aikaan! Jokainen heistä toteuttaa itseään omalla tavallaan. Umpikujia on ollut ja tulee varmasti myös olemaan mutta jos ei yritä, ei voi koskaan myöskään kehittyä. Kun uskaltaa ja uskoo, elämä kantaa!

Isosiskoni, paras ystäväni, idolini, tukipilarini ja järjen ääni

Ystävät ja ystävyys saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi. Olen mielelläni se, joka auttaa ja kantaa vuorostaan. Se, jolle vuodatetaan surut ja elämän ilot. Se, jolle kerrotaan ensimmäisenä uuden elämän syntymisestä, rakkaudesta ja salaisuuksista, mitä ei voi muille paljastaa. Olen vuorostani tukipilarina.

Joskus ihmisten välinen ystävyys myös kuihtuu pois tai se on pistettävä tauolle. Ystävyys ei enää palvele molemminpuolisesti. Se ottaa mutta ei anna takaisin. Kuulen usein ihmisten puhuvan siitä miten raskasta on viettää aikaa kaverin kanssa, joka puhuu vain itsestään eikä koskaan kysy mitä sinulle kuuluu. Tai, että olet aina se, joka ottaa yhteyttä. Nämä ystävyydet usein kuihtuvat pois jotta tilalle voisi tulla jotain uutta ja syvempää. Näillekin ystävyyksille on kuitenkin tarkoituksensa ja niitäkin tulisi kunnioittaa vaikka ne eivät enää jatkuisi.

Ystävyys ei kuitenkaan ole vain ihmisten välinen asia. Viime vuosina ystävyyteni luontoon on herännyt eloon aivan uudella tavalla. Aikaisemmin pidin luontoa itsestäänselvyytenä. Tuossa se nyt on ja palvelee. Viime vuosien luonnon tapahtumat ovat kuitenkin pistäneet ajattelemaan ja nyt vaan toivon, että saan vielä hetken nauttia tästä kauniista luonnosta tällaisena kuin se on. Tätä ystävyyttä tulisi jokaisen vaalia!

Onni ja minä saaressa

Ja sitten on sitä sellaista ystävyyttä ja rakkautta, mitä ei voi rahalla ostaa. Ystävyyttä, mikä syntyy tekojen ja kunnioituksen kautta. Eläimet eivät katso pankkitiliä, ulkoista habitusta tai mitään muutakaan egoa kiihottavaa. Eläimet rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet. Koirani Onni on tästä minulle elävä esimerkki. Joka päivä hän tervehtii minua yhtä iloisesti. Surun päivinä lohduttaa ja ilon päivinä iloitsee kanssani. Eläinten rakkaus on mittaamatonta.

Vuosien varrella ystävyys itseäni kohtaan on kasvanut. On päiviä, jolloin mikään ei onnistu ja mietin miksi aina minä! Nykyään kuitenkin useammin olen ylpeä elämäni valinnoista, hyvistä ja huonoista, koska ne ovat tuoneet minut tähän. Egoni toivoisi, että olisin jo jossain parempi tai saavuttanut enemmän. Tällöin tuon mieleeni yhden opettajani sanat: se, missä olet nyt, on juuri se paikka missä sinun tulee nyt olla. Ja tällä mennään!

Aika on paras lahja, jonka voin antaa itselleni

Ensimmäistä kertaa elämässäni voin sanoa, että mielestäni on hienoa, että on ystävänpäivä (14.2). Olen aikaisemmin pitänyt sitä vaan kulutusjuhlana missä kaupan suklaahyllyt pakottavat sinut ostamaan muovisen suklaa-unelman kotiin vietäväksi. Nyt kuitenkin se tuo hymyn kasvoilleni ja pistää ajattelemaan kaikki niitä ihania sieluja, joita olen elämäni varrella kohdannut. Jotkut ovat tulleet jäädäkseen, monista en vielä tiedä ja osa on jäänyt jo taka-alalle. Kaikilla on kuitenkin ollut suuri merkitys elämäni polulla, joten iso kiitos siitä!

Sydämeni valittu

Kiitos, kiitos, kiitos, että olet elämässäni!