elämä on seikkailu, missä ei aina voi matkustaa ensimmäisessä luokassa

Puhun paljon siitä, mitä haasteita suorittaja-luonne aiheuttaa. Usein suorittamiseen sekoittuu myös perfektionismi, joka vaatii suorittamaan paremmin kuin koskaan olisi oikeastaan mahdollista. Jotain saavutettuaan luulee tarvitsevansa taas jotain lisää ja vaatii itseltään vielä vähän enemmän. Suorittaja-perfektionisti on kierteessä, missä mikään ei riitä ja aina pitää saada jotain enemmän.

Jos asiaa alkaa tarkastelemaan ulkopuolisen silmin, saattaa huomata, miten järjetöntä tällainen toiminta on. Egoa ja omia uskomuksia vastaan on kuitenkin vaikea taistella ja taistelua voittaa. Se on kuitenkin mahdollista. Oikeasti on!

Jooga on paljolti oman itsen tutkimista ja sen äärelle pysähtymistä. Miksi teen, mitä teen ja mikä olisi parhain mahdollinen tapa toimia? Täydellisyyden tavoittelu on turhaa, koska ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Ainakin perfektionistin silmissä. Suorittamisella pääsee eteenpäin, mutta jossain vaiheessa tekeminen ei enää vedä puoleensa, vaan se alkaa puskea vastaan. Se on se hetki, kun ajattelet, että teet kaikkesi mutta mikään ei riitä. Silloin ei ole kuitenkaan syytä kääntyä pois (mitä olen itse aika monesti tehnyt) vaan ainoastaan peruuttaa muutama askel.

Peruuttaminenkin saattaa tuntua epäonnistumiselta ja koska perfektionisti ei halua kokea epäonnistumista, tuntuu paremmalta ratkaisulta kääntyä pois ja unohtaa koko juttu. Epäonnistuminen on perfektionistin elämän suurin haaste. Seuraavaksi, kun olet taas kääntymässä kannoillasi, jotta et joudu kohtaamaan epäonnistumista, kokeile olla tunteen kanssa. Se saattaa ottaa hetken, tai pidemmän ajan, mutta jossain vaiheessa tunne helpottaa. Lisäksi koko se aika, minkä otat tunteen kanssa, on oppimista. Koko sen ajan teet töitä rajoittavia uskomuksiasi vastaan ja kohtaat pelkosi. Tiedä, että nouset tästä itsesi voittajana, vaikka lopputulos ei olisikaan juuri se, mitä aikoinaan lähdit hakemaan. 

Kotona sairastaessa, ja kaikki päivän upeat suunnitelmat romukopassa, olen itse tässä tunteessa juuri nyt ja uskon, että tulen olemaan vielä jonkin aikaa. Huomaan, miten haluaisin kääntyä kannoillani ja unohtaa. Niin pahalta epäonnistuminen tuntuu. Olen kuitenkin päättänyt viedä tämän loppuun ja olla tunteen kanssa. Nyt elän siinä, että kaikki ei ole juuri niin, kuin suunnittelin. Kaikki on täydellistä epätäydellisyyttä, jota haluan oppia sietämään ja rakastamaan. 

Elämä on seikkailu, missä aina ei voi matkustaa ensimmäisessä luokassa.