Uupumuksesta harmoniseen elämään
Kun uuvuin toistamiseen, päätin pakata tavarani ja muuttaa hetkeksi toiselle puolelle maapalloa. Pidin uupumista ensimmäisellä kerralla täysin työuupumuksena, toisella kerralla ymmärsin, että myös ympärillä oleva elämä oli nakertanut voimavarani loppuun. Jotkut sanoivat minun pakenevan ongelman kohtaamista ja ehkä niin, mutta pois oli päästävä. Se tarve tuli niin voimakkaana syvältä kehosta, että sitä ei voinut ohittaa.
Vuokrasin asuntoni, irtisanoin työni ja annoin rakkaan koirani hoitoon. Eniten jännitti koiran hoitoon laittaminen mutta oli vain pysyttävä kylmänä ja ajatella tällä kertaa minua. Ostin yhdensuuntaisen lentolipun ja kuukauden päästä olin Kiinan kautta siirtynyt pallon alalaitaan. Olin yksin, ilman työtä mutta onneksi ilma oli suotuisa 😄.
Vaikka en sitä tavaroita pakatessa tajunnut, tarvitsin ennen kaikkea aikaa. Ulkomailla jatkoin elämää yhtä kiihkeästi ja suorittaen kuin Suomessakin. Olin ylpeä “etenemisestä” ja siitä, että selviän tyhjästä ja saan rakennettua itselleni elämän. Syy, mitä olin tullut korjaamaan, ei ollut kuitenkaan poistunut vaan hautautunut taas uuden suorittamisen ja kokemusten alle.
Vuoden loppu puolella reppu täynnä kokemuksia ja uusia ystäviä alkoi uusi maakin tuntua arjelta ja silloin vanhat asiat, joita en ollut pystynyt käsittelemään, nousivat esiin. Minulla oli koko ajan ympärillä ihmisiä mutta olin silti yksinäisempi kuin koskaan. Kävin asioita mielessäni läpi uudestaan ja uudestaan. Itkin samoja asioita sadatta kertaa kunnes kyyneleitä ei enää tullut. Vanhat, minut uuvuttaneet asiat nousivat kerta toisensa jälkeen mieleen ja tuntuivat aina yhtä pahalta.
Lopulta tuli viha. Olin vihainen itselleni, että en päässyt tästä yli. Olin vihainen ihmisille, jotka olivat satuttaneet. Olin vihainen töille, jotka olivat uuvuttaneet. Syytin kaikkia ja eniten itseäni. Miten olin voinut päästää itseni tähän pisteeseen. Olin yhdessä maailman kauneimmista maista mutta en voinut nauttia koska olin helvetin vihainen.
Lopulta lähdin viidakkoon jooga ashramaan (paikka, missä opiskellaan ja eletään joogaa, eletään maasta ja palvellaan pyyteettömästi) missä hiljaisuuden, meditaation, opintopiirien ja lukuisten keskustelujen jälkeen minulle valkeni, että kaikki lähtee itsestäni. Olin itse ajanut itseni siihen pisteeseen ja myös itse voin ajaa itseni sieltä pois. Tämä oli äärimmäisen voimaannuttavaa vaikka hieman nöyryyttikin joutuessani myöntämään, että syy ei ollutkaan vain muissa mutta myös ja ehkä ennen kaikkea, minussa.
Vuoden jälkeen palasin kotiin voimaantuneena ja valmiina tekemään erilaisia päätöksiä elämäni suhteen. Olin edelleen ihan lähtökuopissa mutta ainakin tiesin suunnan, mihin jatkaa.
Nyt, kohta 10 vuotta myöhemmin, taistelen edelleen samojen haasteiden kanssa mutta olen löytänyt niistä huolimatta harmonisemman tavan elää. Se ei tule ilmaiseksi ja töitä on tehtävä ennen kaikkea oman mielen kanssa päivittäin. Olen rakentanut itselleni tietä, mitä minun on helppo seurata ja vaikka välillä eksyn, osaan takaisin tielle. Tiedän suunnan ja tiedän myös välietapit, jotka on pakko käydä läpi, jotta voi jatkaa. Lähtöruutuun en aio palata!
Olen aina halunnut tietää ja oppia mutta myös jakaa osaamistani. Jokaisen tie on erilainen ja toivon, että kaikkien ei tarvitsisi käydä sitä kaikkea läpi, mitä itse olen käynyt. Valmentajana ja joogaopettajana haluan jakaa omia kokemuksiani ja oivalluttaa ihmisiä kuuntelemaan itseään ja ottamaan aikaa. Harmonisen, oman näköisen elämän löytyminen vaatii aikaa ja pysähtymistä itsensä äärelle. Se vaatii ponnistelua ja eksymistä mutta niiden kautta omasta polusta tulee selkeä ja siihen on helppo palata, kun eksyy.
Jos oman polun rakentaminen kutsuu ja olet valmis pysähtymään itsesi äärelle ja ottamaan aikaa, laita minulle viestiä ja katsotaan miten lähdetään rakentamaan juuri sinun näköistä polkua. Polku on siellä mutta se pitää vaan ajan kanssa, ilman suorittamista, kaivaa esiin, jotta polun kauneimmat ja näkyvimmät kivet tulevat esiin.
