joogan inflaatio
Omassa kotikaupungissani joogarintamalla on tapahtunut suuri muutoksia viimeisen neljän vuoden aikana. Ei tietystikään ole ennenkuulumatonta, että yrityksiä tulee ja menee mutta jos vertaan tarjontaa siihen mitä se oli muutama vuosi sitten, ollaan tultu iso harppaus taaksepäin. Tarjontaa oli kuitenkin silloin liikaa ja nyt ollaan taidettu laskeutua tarjonnan osalta sille tasolle, millä tämän kokoisessa kaupungissa kuuluukin olla. Toki samalla kun yksi iso kamppailee täysien salien kanssa, kamppailevat pienemmät tekijät kannattavuuden kanssa. Tasapainoa siis haetaan mutta tarjonta tuntuu olevan oikealla tasolla.
Kuitenkin tuntuu siltä, että osa joogan harrastajista on siirtynyt muihin vapaa-ajan vietto tapoihin koska pandemian jälkeen odotettua paluuta saleille ei tapahtunut. Olen pitkään miettinyt mihin kaikki joogan harrastajat ovat kadonneet ja miksi?
Syitä lienee monia mutta yksi voisi olla pandemiasta päälle jäänyt hermoston hätätila ja kun siihen vielä lisätään epävarmuus maailmanrauhasta ja talouden haasteet, on tämä aika selvää. Yhdysvaltalainen psykologi Abraham Maslow julkaisi jo viime vuosisadan alkupuolella (1947) ihmisen tarvehierarkian, missä perustarpeet ja turvan tunne tulee olla tyydytettyinä ennen kuin on mahdollista suunnata energiaa henkiseen kasvuun. Toki emme kaikki toimi samalla tavalla, mutta aika yleisesti voisi sanoa, että jos elät pelossa ja epävarmuudessa, ei henkiselle kasvulle ole tilaa.
Vaikka jooga länsimaissa nähdään ennen kaikkea fyysisenä harjoituksena, on siinä aina ainakin uskomus jostain syvemmästä ja henkisestä mukana. Mielikuvat vievät jokaisen Intiaan, Hindulaisuuteen, kauniisiin (ja joskus pelottaviin) jumalkuviin sekä mielen hiljentämiseen. Joogan ei tarvitse olla mitään edellä mainituista fyysistä harjoitusta tekevälle, mutta alitajuntainen uskomus vie kuitenkin siihen suuntaan. Ehkä juuri siksi ihmiset valitsevat tänään joogan sijaan “maallisempia” lajeja, kuten hiihto, avantouinti, kuntosali tai mindfulness. Näistä kaikista on riisuttu henkisyys pois ja tekijä voi tuntea olevansa turvassa tuntiessaan tekemisen vaikutukset voimakkaasti kehossa ja sitä kautta myös mielessä. Ja saman tapainen, joskin lyhyt vaikutteisempi, mielen tyhjentäminen tapahtuu myös näiden harrastusten kautta nopeammin, tehokkaammin ja helpommin. Ymmärrän siis hyvin, että moni valitse tänään hiihdon tai pyöräilyn joogan sijaan.
Nopeus, tehokkuus ja helppous eivät kuitenkaan ole aina se paras tapa tasapainoiseen elämään. Jooga pakottaa harjoittajan hidastamaan tahtia, käymään läpi omat varjonsa ja nöyrtymään elämän opetusten edessä. Tämä ei ole helppo tie eikä todellakaan nopea mutta hyvä vaihtoehto tasapainoisen kehon, mielen ja sitä kautta elämän elämiseen.
Jooga on ehkä maailman kriisien seurauksena kärsinyt inflaation, eikä se ole enää kuuminta hottia, mitä se on ollut viimeiset 15 vuotta mutta se on ja pysyy. Se on pysynyt vuosituhansia ja jatkaa olemistaan. Jos siis olet yksi niistä, kenen jooga harrastus on loppunut, ei hätää. Jooga on täällä ja se odottaa yhtä vahvana ja voimakkaana sitä, että sinä olet siihen taas valmis. Tässä tai seuraavassa elämässä.
